Tosiaankin kun viime syksyllä tein päätöksen, että kisoihin mennään vuoden päästä niin oravan pyörä oli valmis. Todella intensiivisesti panostin salitreeneihin ja syömisiin ja ylipäätänsäkkin mielessä pyöri vain bikini fitness. Joka päivä nuo sanat pyöri jollain tapaa mielessä eikä siitä eroon päässyt, vaikka en kyllä silloin halunnutkaan. Netissä luin joka päivä blogeja, juttuja, lehtiä ym. kaikkea aiheeseen liittyvää. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut väsynyt tai kurkkua myöten täynnä sanoja bikini fitness. Nyt kun tuli tuo käden kipeytyminen eteen niin on sitä paljon ressittömämmässä tilassa, vaikka kuvittelin etten missään ressissä ole ollutkaan missään vaiheessa. Kupla siis on puhjennyt. Olen myös huomannut sen, että mahan seudulta on lähtenyt yhtäkkiä rasvaa pois mikä jo jonkin aikaa sitten vielä oli eikä liikkunut juuri mihinkään. Tämäkin asia komppaa varsin hyvin sitä ressiä. Nyt on aikaa kavereille, tekemiselle, oleskelulle, ruoalle (hyvällä tavalla) ja vaikka sille juhlimiselle. Jotenkin tunnen itseni vapaaksi, vaikka joka päivä liikunkin ja teen lähes samoja juttuja mitä kisahaaveet päällä ollessa. Nyt vain ei ole mikään pakonomanen jumputus takaraivossa, että tee,tee tee!
Pidän peukkuja kaikille kisailijoille pystyssä ja arvosta heidän sitoutumista tähän hommaan. Nyt kun vain jälkeen päin miettii, niin elämään kuuluu tosiaankin paljon muutakin kuin bikini fitness. Vuosi sitä piti 24/7 elää fitnestä kunnes sen tajusin. Jos vielä lavalle nousen niin tiedän mitä asioita teen toisin. Tällä hetkellä edelleen tavoitteina on mun unelma kroppa ja tiedän että sen vielä saan. Mutta kun tiedän että saan omalla tahdilla ilman ressiä tehdä niin asiat on vain paljon helpompia.
Tämän avautumisen vain halusin avautua ja tiedän että on paljon ihmisiä jotka ajattelavat näin ja tietävät sen vasta jälkikäteen, kun on kokenut asiat. Mutta edelleen kaikki kilpalijat onnea syksyn kisoihin!
 |
| (c)Elisa Riekki (leeloo.fi) |
Hyvä kirjoitus, asia on just näin! :)
VastaaPoistawww.sonjakorpela.blogspot.fi
Löysin sattumalta tekstisi ja vaikka vanha teksti näyttääkin olevan, on se täyttä asiaa. Nyt jotenkin itsekin säpsähti taas että niin, onhan täällä muutakin kun se sali,sali,sali,ruoka,ruoka,ruoka.. Ja en yhtään ihmettelisi omaa alavatsapömppistäni, oon nimittäin ikuinen ressari kaikessa.. o.O voi kun osais olla ilman sitä. Pitää opetella ottamaan rennommin. Hyvä teksti! :) http://lifewithfixie.blogspot.fi/
VastaaPoistaKiitos kommenteista. :) Mukavaa että olette jaksaneet blogia lukea hiljaiselosta huolimatta blogin suhteen.
VastaaPoistaKannattaa tosiaan irrottautua välillä totutusta niin voi huomata ropassakin paremmin muutoksia tai sitten jos on ressimaha niin sekin voi helpottua.